kypärä-info

Italialainen teräskypärä m/33

Väri vihreä, kuvun paksuus 1,1 mm

Italialaiset suunnittelivat 1930-luvun alussa edistyksellisen kypärän. Se oli ensimmäinen pallomainen kypärä, ja sen sisuksen 3:sta pisteestä kiinnitetty ripustus (teräsvanne pehmustuksineen, joka oli teräskannattimien varassa) antoi hyvän jouston ja suojasi hyvin päätä.

M/33:lle ovat tunnusomaisia 3 kuvun ilmanvaihtoaukkoa, jotka on vahvistettu laakeilla metalliholkeilla

Italia oli Talvisodan aikana halukas myymään Suomelle sotamateriaalia. Muiden tarvikkeiden joukossa tuli välirauhan aikana 30000 m/33-mallista teräskypärää

Kypärät olivat meillä käytössä Jatkosodan ajan

Sodan jälkeen Puolustusvoimat hankkiutui melko nopeasti eroon kirjavasta kypärämallistosta, vain saksalais/unkarilaismalliset ja erä ruotsalais/suomalaismallisia jätettiin käyttöön

Muita malleja mm. myytiin metalliteollisuudelle raaka-aineeksi

Tsekkiläinen teräskypärä m/34

Pintana oli matta khakinvärinen lakka, paino n. 1,1 kg

1930-luvun alussa suunniteltu malli oli tarkoitetu suojaamaan luodeilta, sen kyljet oli pyöristetty niin että luoti kimpoaa joka kohdasta

Kupu on 1,1 mm paksua kylmäpuristettua krominikkeliterästä

Erikoiskäsitelty teräs kesti reunoihinkin kohdistuneen n. 100 kg rasituksen

Sisuksena oli viisi nahkatyynyä

Suomi osti yksityisen välittäjän tarjouksen pohjalta keväällä 1940 50000:n kypärän erän

Kypärä oli käytössä Jatkosodan ajan

Ruotsalainen teräskypärä m/21

Ruotsi aloitti kypäränvalmistuksen heti I maailmansodan jälkeen

Alkuperäinen m/21 oli pallomainen, siinä oli leveä kieri, laella jäykisteharja ja otsassa vaakunakilpi

Muutaman vuoden kuluttua Ruotsi otti käyttöön version, joka oli soikion muotoinen ja kellomainen

Uuden version väri oli vaalean sinivihreä, metalli oli krominikkeliterästä ja kuvun paksuus oli 1,1 mm

Sisus oli saksalaistyyppinen, kolme nahkatyynyä

Valokuvien mukaan kypärät ilmestyivät suomalaisjoukoille kesällä 1941

Ilmeisesti ne olivat jääneet maahan Talvisodan aikana täällä olleilta ruotsalaisilta vapaaehtoisilta

Suomella oli yhteensä n. 8000 m/21-tyyppistä kypärää, sen kolmea versiota

Kypärämalli oli käytössä Jatkosodassa

Ruotsalainen teräskypärä m/26

1920-luvun puolivälissä Ruotsi kehitti kolmannen version m/21-kypärästä

Siinä ei enää ollut jäykisteharjaa eikä vaakunakilpeä, myös sisuksen kiinnitys muuttui

Version epävirallinen malli on m/26

Valmistajia olivat ainakin Eskilstuna Stålprssnings Ab (ESAB), Eskilstuna Plåtförändring Ab (EPAB) ja Ab Baltic Södertälje

Suomessa käytetyistä yhteensä noin 8000:sta ruotsalaisesta m/21-mallista valtaosa oli tätä m/26-tyyppiä

Kypärät poistettiin heti sotien jälkeen

Ruotsalainen teräskypärä m/37

Ruotsi uusi kypäräkantansa 1930-luvulla, uusi pallomainen m/37 oli sen ajan parhaita kypäriä

Kypärä valmistettiin Sandvikenin teräksestä kolmessa syvävetovaiheessa, jota seurasi hehkutus ja kalibrointi oikeaan muotoon

Väri oli mattaharmaa tai oliivinvihreä

Sisuksena oli kolme nahkatyynyä

Suomi tilasi keväällä 1941 Perma Oy:n välityksellä Ruotsista 20000 kypärää, ne saapuivat kesällä 1941

Malli oli käytössä Jatkosodassa, sodan jälkeen pieni erä ruotsalaiskypäriä pysyi käytössä samanlaisen suomalaisen m/40:n rinnalla

Vasta 1950-luvun alussa kypärämalleja pyrittiin joukko-osastoittain yhtenäistämään. Joukko-osastolla oli joko "saksalaismalliset" tai "suomalaismalliset" kypärät

Suomalainen teräskypärä m/40

Suomalainen kypäränvalmistus alkoi 1940, apuna oli ruotsalaisten kanssa tehty patenttisopimus

Kypärä valmistettiin ruotsalaisesta teräksestä samoin valmistusmenetelmin ja sieltä saaduin Boforsin tuotantotyökaluin

Valmistaja oli Wärtsilä Oy, sisusosat toimitti Friitalan Nahka

Väri oli oliivinvihreä, kokoja oli neljä

Puolustusvoimat tilasi 1940 kaikkiaan 70000 kypärää

Tilausta jatkettiin 1944, jolloin Wärtsilä valmisti vielä 5000 kypärää

M/40 oli Jatkosodan "päämalli" unkarilaiskypärän kanssa

Sotien jälkeen käyttöön jäi yhteensä 6000 "suomalaismallista" kypärää, malleja m/37 ja m/40

Kone ja Silta Oy osti 1947 takaisin 50000 aiemmin valmistamaansa m/40-kypärää, niistä tehtiin kattiloita

Venäläinen teräskypärä m/36

Neuvostoliitto uusi kypärämallinsa 1930-luvulla, malli oli tavallaan yhdistelmä saksalaisesta ja ranskalaisesta kypärästä

Sisuksena oli kangashuppu, iskuja vaimensivat aaltopeltiliuskat

Väri oli tumma vihreä, jalkaväen kypärässä oli otsalla punainen tähti, sirppi ja vasara

Suomi sai sotasaaliina jonkin verran venäläiskypäriä, niitä otettiin käyttöön kuitenkin melko vähän

Talvisodan aikaista m/36 mallia ei otettu käyttöön, osin koska sen lujuutta pidettiin kyseenalaisena, osin koska ne olivat useimmiten ilman sisusta

Tiettävästi VKT muokkasi erän m/36-kypäriä vs-käyttöön

Venäläinen teräskypärä m/39 tai m/40

Suuren Isänmaallisen sodan alkaessa neuvostoliittolaisilla oli käytössään jo uusi kypärämalli

M/40 (m/39) oli varsin moderni, kolmas pallokypärä Italian ja Ruotsin jälkeen

Väri oli sammaleenvihreä, paino 1 kg, ja sen otsalla oli punatähti sirppeineen ja vasaroineen

Sisus oli italialaistyyppinen elementtirakenne, teräsvanne joka oli ripustettu joustavilla teräskannattimilla. Jonkin verran oli myös kangassisuksia

Sotasaaliiksi saatuja kypäriä otettiin rajoitetusti käyttöön Jatkosodan loppupuolella

Sotasaaliiksi jäi noin 34700 kypärää, joista pääosa m/40. Näistä kunnostettiin yhteensä 20000 joukoille jaettavaksi

Venäläiskypäriä käytettiin siellä missä sekaantumisen vaaraa ei ollut; rannikolla, laivastossa ja kotialueen ilmatorjunnassa

Kunnostettuja neuvostokypäriä oli myös joillakin panssarijoukoilla

M/40 katosi nopeasti Jatkosodan jälkeen

Venäläinen paranneltu m/40

Uusittu m/40 oli aiempaa paksukuorisempi ja pyöreämpi

Elementtisisuksen sijaan siihen vaihdettiin melko pian kolme kuoreen kiinnitettyä keinonahkakielekettä

Jalkaväen kypärässä ei ollut enää otsalla punatähtitunnusta

Neuvostoliitossa ja sen liittolaismaissa malli oli käytössä pitkään, kunnes 1960-luvulla sen syrjäytti taas paranneltu tyyppi

Saksalainen teräskypärä m/35-42

Saksa oli jo 1940 yksinkertaistanut m/35-kypärän valmistusta. M/35-40:ssä käytettiin molybdeeniseoksista terästä. Ilmanvaihtoaukkoja ei enää lujitettu holkilla, vaan reikien ympärille prässättiin rengasmaiset korokkeet.

Kypärän väri muutettiin kenttäharmaaksi ja pinnoitteeseen lisättiin karhennusjauhetta.

Vuonna 1942 yksinkertaistettiin valmistusta jättämällä lipan ja liepeen pokkaus pois. Reunat katkaistiin määrämittaan ja hiottiin tasaiseksi.

Uuden kypärän m/35-42 kupu paksunnettiin noin 0,1 mm:llä, 1,2-1,25 mm:ksi

Eri saksalaisversioita tuli Suomeen useampaan otteeseen, yhteensä ainakin runsaat 50000 kpl

Kesällä 1943 maahan tuli 24282 saksalaiskypärää, mukana oli runsaasti mallia m/35-42, koska näitä on valokuvissa syksystä 1943 alkaen

Kesällä 1944 saapui vielä yksi saksalaiskypäräerä, joka lienee ollut pääosin m/35-40 mallia

Saksalainen m/35-42 pysyi armeijan käytössä vielä pitkään sotien jälkeenkin, osana noin 65000 kypärän määrää (mukana olivat myös unkarilaiset m/38:t ja muut saksalaiset m/35-mallit)

Jatkosodan ajan suomalaiskypäriä